Syksy. Tuntuu, että aina kun lehdet alkaa näyttämään kellastumisen merkkejä ja päivät alkaa pimenemään niin samalla elämänilo mystisesti ajautuu johonkin nurkkaan mököttämään. Pimeys tuo mukanaan pelkoa ja mua pelottaa nytkin. Joskus pahimpina aikoina mä en voinut ees nukkua ilman valoja. Mulla oli pakko olla vaatehuoneesta kajastava heikko valo mun seurana. En mä pelänny mörköjä sängyn …
Musta tuli neuroottinen sun kuolemasi jälkeen, ja valitettavast ne tunteet valtaa mut jälleen, tulipalo, autokolari, mä näin niistä kuvia, et maailma vie rakkaat, se on maailmalle huvia. Yliannostus tai järveen hukkuminen pyörii mun mielessä, voiko tapahtuu itsemurha, ennen ku huomaan et joku on pielessä? Haluun pelastaa kaikki, mut uin ite syvällä täs liemessä.
Se sai huimaamaan päässä ja sulla pisti sydämessä, syöpäkasvain pikkuhiljaa oli leviimässä, ei annettu armoo – ei pystytty parantaan, lopulta se tauti vei sut täältä kokonaan. Se oli odotettavis, mutta tuli yllättäen, lähdit sairaalas yksin, kaiken taakses jättäen. Lapsi yhä miettii, et epäreilua on elämä, jos hän ois saanut päättää, ois isä vielä lähellä. Nää …
Okei. Blogi. Mun ihanainen ystäväiseni näytti tänää omansa ja mä jotenkin inspiroiduin. 😀 Nyt ku tätä merkintää alan kirjottamaan on vielä isänpäivä. Tää on ihan saatanan vaikee päivä mulle, koska mulla ei oo enää isää. Isä kuoli kolme vuotta sitten keuhkosyöpään, eikä mun supersankaria koskaan kukaan voi korvata. ♥ Äidillä on uusi mies ja se …