Höyhenenkevyttä elämää

Aina jotenki mystisesti huomaan näitten yövuorojen olevan täydellistä aikaa kirjottaa blogia. Inspis on taas vaihteeks lähteny vähän ottamaan omaa lomaa. Se on varmaan paennu samaan lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan, jonne Nukkumattiki on unohtanu ittensä. Tää yö pitäis jaksaa valvoa, mut millä voimilla ku on taas heränny aamulla aikasin ja paahtanu koko päivän? Tuleva viikonloppuki on pitkästä aikaa kokonaan vapaa. Ja mun vaan tekis mieli pistää kämppä täyteen kynttilöit, ahtaa kolmet villasukat päällekkäin jalkoihin, juoda lämmintä kaakaoo ja kattoo typerii komedialeffoi. Mut luultavasti se suunnitelma ajautuu yhtä pahasti päin mäntyjä ku rattijuoppo vanhalla Ladalla. P puhu, et jos perjantaina paikallinen. S yrittää kovin houkutella viettämään iltaa luokseen (plus baanalle tottakai) lauantaina! Että nojoo. Se niistä suunnitelmista, veikkaisin.

Mut palatakseni asiaan; Inspis. Mä tykkään ihan yltiömäisesti kirjottaa kaikkee turhanpäivästä höpinää ja tehdä jotain runoväkermiä. Mut nyt se on ollu vähän kateissa. Inspis on siirtyny toiseen paikkaan. Kuvien maailmaan. Enää vähän alle viikko ni saan kolmannen tatuointini. <3 Töiden kanssa menee vähä sähläämiseks, ku en voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Puuttuvat tunnit pitäis korvata jossain vaiheessa ja voi hyvää päivää – lisää väsymystä tänne, täällä bingo! Ens viikon perjantaina yläselkää tulee koristamaan se voikukka, josta oon aiemminki kirjottanu. Sen jälkeen mulla on jo toinenki projekti suunniteltuna, se usko-toivo-rakkaus-symboliikka-hommeli-mikälie-tatuointi. Se luultavasti on vähän isompi homma, ei mikään yhden käynnin juttu. Ja silti mun päässä laukkaa jo ideoita seuraaviaki tatuointeja varten!!! Ounou. Apua.

1) Nelli <3
Nelli on meidän talouden ja mun elämän ensimmäinen hännäneheiluttaja. Se jolle on voinu kertoa murheet ja se on vaan kattellu vieressä korvat höröllään ja ymmärtäny, jos mua suruttaa. Vaikka mulla on nyt Viuhti, jää Nelli ensimmäisenä koirana silti aina sydämen pohjalle. Eikä Nelli toivottavasti mee mihinkään vielä moneen vuoteen <3 Kunnioittaakseni meidän kuusivuotiasta ois ihana ottaa tatointi siitä. Oon ajatellu värillisiä kehyksiä, joiden sisällä on mustavalkoinen hento kuva Nellistä. Kehyksien ympärillä myös ehkä pari taidokasta tassun jälkeä, timatteja (koska Nellihän on aika timanttityttö!), rusetti, tai keltasta ruusua sinne tänne. Sillä keltaset ruusuthan on ikuisen ystävyyden symboli!

Ps. Kyllä, oon ihan hemmetillisen hyvä käyttämään googlea ja painttia, WOHOO! Paikkaa mä en tiedä ja muutenki idea aikalailla kehittelyvaiheessa, mut onneks se joka on tehny mun muutki tatuoinnit tähän asti on…
a) hyvä piirtämään ja
b) ihan hiton hauska ja rento tyyppi ja
c) sellanen henkilö, jonka kanssa yhteistyö ja soveltaminen on helppoo.
Niin syntyy täydelliset kuvat. Mun ideoista ja toisen ihmisen piirtotaidoista.

Mun jokaisella tatuoinnilla on joku merkitys, eikä tää oo poikkeus. Eläinrakkaus on ehkä maailman paras asia. Miten joku voi olla rakastamatta tuollaisia ihania suloisia otuksia? Viuhti tuli Romaniasta löytökoirana ja kadun kasvattina Suomeen elokuussa, enkä vois kuvitellakaa millasta elämä ilman sitä olis. Romaniassa hyväksyttiin just laki, jota mun on ihan pakko mainostaa, koska kiukuttaa niin piruste! Laki antaa luvan kulkukoirien euranasiaan. Mikä ei toisaalta olis pahakaan asia, jos sitä vähän sovellettais. Kaikkia ei voida aina pelastaa. Esim. pahasti sairaita tai aggressiivisia. Mutta ei. Ja ”eutanasia” Romaniassahan on suoranaista koirien teurastusta julkisilla paikoilla ja karmivilla tavoilla. Eutanasia ei tarkota uneen vaivuttavaa piikkiä, vaan esimerkiks tavalliset kadun tallaajat myrkyttäen ja hakaten tappaa kulkukoiria. Ja kun kadun tallaajat tekee likasen työn virkamiesten puolesta, ni päättäjät pesee käsiään ja säästää rahojaan. Ja jos ei mietitä koiria, niin mietitään ympäristöä. Mätäneviä koiran ruhoja jätetään millon mihinkin. Ja entä lapset? Mä en haluais opettaa mun lapsilleni että ”Joo, koiria on ihan jees tappaa. Siitä vaan kalautat palikalla päähän ja jeejee.” Koska nyt se on niille romanialaisille lapsille arkipäivää. Ja eläinsuojelutyötä tehneet joutuu pelkäämään entistä enemmän. Niiden tekemä arvokas työ menee ihan hukkaan… Siinä missä iltalehdet sun muut vaikuttajat tuntuu kokonaan olevan tietämättömiä tästä tilanteesta, on Yle sentään perillä jostakin: http://yle.fi/uutiset/yhdistys_romanian_kulkukoiria_surmataan_julmasti/6851903?fb_action_ids=10151897703709708&fb_action_types=og.recommends&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582

Jokaisella tarinalla on kaks puolta. Mutta te päättäjät siellä Romaniassa ootte jo yrittäny koirien massamurhaa. Ja kulkukoiria on silti. Ettekö te ny hemmetti vois vaan laittaa niitä rahaa esim. sterilointiin, kiltisti eutanasian antamiseen just esim niille sairaille ja aggressiivisille koirille ja tukisitte eläinsuojelijoita niillä miljoonillanne, ettekä käyttäytyis ku idiootit? Sietäisitte lentää koko Maailman kartalta, te korruptoituneet sydämettömät idiootit. Kaikki alkoi siitä kun AGGRESSIIVINEN koira, jota oli HAKATTU koko sen elämä potkittiin pois sille tutusta pihapiiristä ja paikasta ketjun päässä. Se tuskin oli koskaan nähnyt lapsia tai päässyt ulkomaailmaan. Onko pojan kuolema koiran vika? Jos multa kysytään niin ei. Vika löytyy vääränlaisista ihmisistä. Niistä jotka kohtelee koiria niin, että niistä tulee vaarallisia. Se on ihmisen vika. Ei koiran. Ymmärtääkseni, mikäli oon oikein tulkinnut englanninkielisiä medialähteitä on pojan kuolemasta vielä kaiken lisäks suhteellisen outoa tietoa ja joku silminnäkijäki oli jossain vaiheessa hukassa. Ryhdistäytykää romanialaiset! Tässä terveisiä yhdeltä entiseltä kadun kulkijalta, joka on nyt onnellisesti steriloitu ja Suomessa. Näyttääkö kovin vaaralliselta, häh?

Piti kirjottaa vielä toisestaki tatuointi-ideasta, mut jätettäköön se toiseen kertaan… Höyryy tulee silmistä ja korvista ku vaan ajattelenki tilannetta Romaniassa.

Mur. t: Noora
nyt soi: Linkin park – A light that never comes
fiilis: mur. löysinpähä kadonneen inspikseni.

karvakuonot, ketutus, mielipideasia, tatuointi