Okei. Blogi. Mun ihanainen ystäväiseni näytti tänää omansa ja mä jotenkin inspiroiduin. 😀 Nyt ku tätä merkintää alan kirjottamaan on vielä isänpäivä. Tää on ihan saatanan vaikee päivä mulle, koska mulla ei oo enää isää. Isä kuoli kolme vuotta sitten keuhkosyöpään, eikä mun supersankaria koskaan kukaan voi korvata. ♥ Äidillä on uusi mies ja se on mukava, hauska ja kohtelee äitiä hyvin, mutta silti musta tuntuu että se yrittää väkisin tunkea mun elämään. Ehkä mä joskus opin hyväksymään sen…. ehkä. Tottakai meil oli isän kanssa huonojaki hetkiä, mut ku aika kultaa muistot ni pian sellaset riidat ja huonot hetket unohtuu. 🙂
Mietein tooodella kauan et minkä laitan tän blogin otsikoks ja aattelin, et toi Höyhenenkevyttä elämää ois jotenki osuva. En tosiaan oo ite mikään höyhenenkevyt, hahhah, mut sillä on mulle toisenlaine merkitys. 🙂 Oon just elämän muutosvaihees, kaikki on uutta ja hienoo, elämä on höyhenenkevyttä ja toivon vaan ettei mikää mee rikki. Höyhenenkevyttä oli myös mun isän elämä, sit ku se meni huonompaan ni ei koskaan tienny et millon loppu tulee. Sen takii mulla onki tatuointi, jolla on merkitys. Just se merkitys, höyhenenkyveys. Tiistaina meen hakemaan lisää mustetta iholle, mut siitä lisää myöhemmin! 😉 Tälläsellä masentavalla tekstillä on hyvä alottaa, mut katotaan jos saisin jotain mukavaa tänne kyhäiltyä! :p
-Noora
nyt soi: Aerosmith – I don’t wanna miss a thing
fiilis: haikee
