On meinaa aivan jär-kyt-tä-vä tatuointikuume! Tässä just suunnittelen mun usko/toivo/rakkaus-tatuointia! Se on sellane vähän erilaisen näkönen kuva ehkäpä, mut silti jotenki mun näkönen! On meinaan keskellä kaikkee komeutta anatomisesti ”oikeenlainen” sydän! Mulla on jo yks sellanen feikkisydän keskellä kyljyksii, ni ei semmosia kauheesti viitti ihoonsa ottaa. Kauheen kornin näköstä, ku en oo ees mitenkä romanttinen ihminen. Musta ei leijaile vaaleenpunasia sydämiä tai sateenkaaria ku oon ilonen, toisin ku eräistä! 😉 Ei muuten kannata välittää mun mahtavan megahyvistä paint-ohjelman käyttötaidoista! Poimein netistä nuo kuvat 🙂 Mut tässä siis tätä ideaa:
Meiä äiti haukku jo mun idean maan alimpaan rakoon. ”Kuka nyt tollasen sydämen haluaa?” MINÄ. Tietääkseni sellasia sydämet on. Ei mitään muovisen ja kiltin näkösiä ääriviivoja. Kuvat tulis varmaan käsivarteen tai valtaamaan lisää mun selkää. Ne tulis just tollai vinoon ja vähän lomittain, esim. niin että ankkuri on vähän sydämen päällä ja risti vähän sydämen takana. Toi kuvassa oleva risti ei tuu olemaan lopullinen, mut en oikein toistaiseks löytäy parempaakaan. Ankkurikuvassa olevat köynnökset, ruusut ja köysi tulee jatkumaan niin että ne kietoo vähän kaikki yhteen! 🙂 Väritykseltään ankkuri hipoo täydellisyyttä, saa ehkä olla vähän enemmän vihertävä, kun vihreä on toivon väri. Sydän jää varmaankin mustavalkoiseks ja risti sinertäväksi. Violetti on syntien tunnustamisen ja katumuksen väri kirkkojuhlissa, mutta sen rinnalla voidaan käyttää myös sinistä. Ite ajattelin sinistä, koska ihosta löytyy jo liilaa iha tarpeeksi ja sopii muuhunkin värimaailmaan paremmin. Monta vuotta isosjutuissa on opettanu mulle paljon, tuonu itseluottamusta ja luottamusta siihen että joku on siellä, vaikka ketään ei näykkään. Aina valmiina auttamassa. 🙂 Oon ollu kolme kertaa rippileirillä isosena, lastenleireillä ja sellasillaki pyörähtäny näyttäytymässä ja useaan otteeseen ollu mukana millon missäkin! Aina jääny hyvät muistot <3 Nykyään en oo oikeestaan käyny pitkään aikaan missään seurakunnan järjestämissä jutuissa, koska mulla ei vaa oo koskaan sopivaa koloa. Työt painaa päälle joka suunnalta, mut se ei silti tarkota et mä en uskois enää.
Onhan mulla oma käsitykseni asioista. Esim. Eevoista ja Aatameista tai homoliitoista (joita vastaa mulla ei siis oo yhtikäs mitään!), enkä oo sellanen ihminen joka huutelee pitkin maailmaa että kuinka mukava heppu tuo Jumala onkaan! Mä uskon omassa hiljaisuudessani, mut haluun silti et se näkyy myös mun iholta. 🙂 Seurakunta muutti mun elämääni, tää on kai mun tapa kiittää ja kuitata. Ja yht’äkkiä yllättäen huomaan, et kerroinkin mun uskonnosta vaikka piti vaan tatuoinneista höpistä! Onneks (toivottavasti) mun mielipiteet mun uskosta ei aiheuta kauheeta paskamyrskyä. T: Oon kyllästyny siihen, et Päivi Räsänen valtaa joka tuutin. Se on varmaan joku Saatanan kätyri, ellei Saatana itse 😀 Onko kukaan muu Jumalaan uskova ihminen muka saanut noin monta ihmistä eroamaan kirkosta? Veikkaisin et ei. Onhan joissain sen mielipiteissä varmasti jotain perääkin, mut ihan tosi. Puheita se ei ainakaan osaa pitää suututtamatta ihmisiä.
”Eronneiden määrän ennuste meni rikki, sillä eroakirkosta.fi-sivuston reaaliaikaisen käyrän mukaan eronneita oli kello 21 jo yli 400. /Julkaistu: 10.7.2013 21:54, Iltasanomat”
”Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) kuvaa Kansanlähetyspäivillä viikonloppuna pitämässään puheessa homoseksuaalisuutta kivuksi ja vertaa aborttia eläinten teurastuksiin./Päivitetty: 11.7.2013 12:41, Uusisuomi”
Voi morjes. En tiiä enää mitä sanoa.
Ja sit asiasta takaisin kukkaruukkuun ja kalaonkeen: Tatuointi-idea numero kaks! Tän toteutan oikeestaan varmaan ensimmäisenä, koska tiiän sille tarkalleen paikan 🙂 Se tulee mun edellisen tatuoinnin alapuolelle, oikeaan yläselkään. Mu yläselkään koristaa jo höyhen, niin se tulis sitte viistosti sen alapuolelle. Ja sehän on…
…Voikukka! Ajattelin että siitä kun lähtee noita haituvia, ni jossain vaiheessa ne haituvat vois muuttua pieniksi höyheniksi ja jäädä sitten sen isomman höyhenen viereen leijailemaan. Ja höyheniä vois olla ainaki neljä, kuolleiden vanhempien ja isovanhempien luku. Pitäis varmaan vahvistaa tuon edellisen höyhen-tatuoinnin ääriviivoja kun on päässy kulumaan :/ Voikukkaki symbolisoi mulle jotain. En haluu koskaan ottaa tatuointia, joka vaan sattuu miellyttämään silmää. Haluan että sillä on joku merkitys, että keksin sille merkityksen. Kun oltiin pieniä niin puhalleltiin noita voikukkia. Jos kaikki haituvat onnistuu puhaltamaan pois yhdellä kertaa, sai toivoa. Tatuoinissa haituvat lähtee just sinne edellistä tatuointia kohti, sitä joka on otettu isän muistolle. Sillä mun suurin toive on, että isä olis vielä elossa. Että voisin vaan puhaltaa kukkaseen, toivoa ja saada isän takaisin. Tälläinen merkitys mulle on kukalla, jota äiti sanoo rikkaruohoks ja kiroilee ku ne ei koskaan mee pois. Mut mä en haluakkaan että ne menee pois, mä saan sit toivoa monta monta kertaa. Ja vaikka toiveet ei aina toteudu ja on mahdottomia, nii ilman toivoa ei oo elämää. Ja ilman elämää ei oo toivoo, or something. Mut nyt alan kuullostamaan niin filosofiselta, että pakko kai lopettaa! Tässä nää mun tatuointikuumeilut tällä kertaa, pitänee lähettää ens yön työvuorossa sähköpostia liikkeisiin päin 😉 Niihin on kuitenki kauhee jono, ainaki sinne missä mä oon aina käyny! Kaveriki tatuoi, eikä sillä et mä en luottais sen kykyihin, mut mut… liike on aina liike? Nyt en jaksa enää ruveta väsäämään tästä samasta aiheesta viel sählöpostiaki, pakko mennä takasin nukkumaa ees hetkeks 8D
mustetta iholleen toivoo; Noora
fiilis: innostunu, väsyny, ylipirtee
nyt soi: Mikael Gabriel – Kipua
pärstäkerroin:
kuvapläjäys, mielipideasia, random, tatuointi