Syrjäkylissä salassa vanhemmiltaan,
luuli tyttö pääsevänsä nauttimaan,
mut lapiota joutuikin kantamaan,
pakotettiin omaa kuoppaansa kaivamaan.
Nyt pieni neiti matalassa haudassaan,
huutaa, huutaa, se saa keuhkot halkeemaan,
on joutunut multaa hengittämään
jo aivan liian kauan, se saa sekaisin pään,
alkaa viimeiset kyyneleet vierähtämään.
_
Tyttö ajattelee miks matkaan hurmurin lähti,
vaik silmis täl ei loistanu ykskää tähti,
vain kun arkun kannen sulki ni hymy värähti.
Arkustaan kuulee tyttö askelia,
kun murhamies laskee maahan kukkasia,
mies on tyytyväinen uuteen saaliiseen,
vaik takapiha hukkuu jo tungokseen,
on aina aikaa uuteen hurmokseen.
Nyt soi: Mariska – Murha
Fiilis: ”Mitä &%¤#! mun päässä taas oikeen liikkuu?!?!”
