https://www.youtube.com/watch?v=b1xOruMjm8c
Tulihan seki toteutettua tältä kesältä! Nimittäin reissu kavereitten kanssa Tampereelle Särkänniemeen! Tietenkään joku allekirjoittanut itse ei muistanu ottaa yhden yhtäkä kuvaa matkalta – mut sitä perushuttuahan se oli! Hattaraa, laitteita ja hyvää seuraa! 🙂 Käytiin syömässä siinä Särkännieme omassa hampurilaisravintolassa. Otettiin yhtä lukuun ottamatta jotain jättiaterioita megareiluina ja huhhuh! Olis vaan pitäny kuunnella sitä yhtä porukan järjen ääntä, joka toitotti että ne ateriat ois isoja! Sen jälkeen oliski voinu vaan laittaa jalat taskuun ja pyöriä pois… Oli varmaan jokseenki vaikeen näköstä lyllertämistä, ku yritin olla kuolematta siihen kuumuuteen. Unohdin ottaa hatun messiin ja eiköhä aurinko tietenki porottanu kuumana koko päivän… Jokseenki otti päähän se Änkri bööööörrrddds-maa. Ihan oikeesti, niistä vihasista linnuista on tehty oheistuotteina jo mm. mukeja, shamppoita, huvi-vitun-puistoja sun muuta. Nyt jotain rajaa jooko? Ymmärrän et imiöistä on otettava kaikki irti ja lapset on varmaa hulluina noihin juttuihin, mut pian mustaki tulee yks argry bird >:(
Oltiin siellä siis eilen ja piti kirjottaa tää mokoma jo viimeyönä, mut en jaksanu. Kuvitelkaa, lauantai-sunnuntai välinen yö ja mitä mä tein? RYYPPÄSIN JA RELLESTIN!!!!! Eiku siis…. luin kotona kirjaa sen jälkeen ku pääsin Särkänniemestä ja olin käyny kavereitten kanssa pelaamassa Yatsya? Mitä wiii. Kerranki ku olis aikaa juoda, ni eeeei. Särkänniemeen mennessä juotiin parit enemmän tai vähemmän sivistyneet, mut siihen se sit jäiki. Loma ja Viuhti on tehny musta kunnollisia!!! Tää on pelottavaa 😀 Täs mun ja Viuhtin viimeöiset terveiset, joku pönö haluaa koko ajan mun syliin. Ehkä seki haluaa alottaa blogin kirjottamisen ku tassut hamuili koko ajan näppäimistöä? ;D
ps. Tää on jo ollutta ja mennyttä kaaaauan, mut sain tän vihdoin valmiiks:
En oo koskaan halunnu mitää taikanappii,
vaik elämäs on ollu hurjaa takapakkii,
oon ollu vahva, vaik on ollu vaikeeta varttuu,
mut nyt ku ojennat sun käden, mä haluun siihe tarttuu.
Toiset maailmat vois viedä meitä mukanaan,
voisin trippaa pilvenpiirtäjiin ja olla kuka vaan,
mut sit karu totuus kaivautuu kuvitelman alta,
jutun nurja puoli tuntuu liian murskaavalta.
Vaik nyt tuntuuki et oot jotain puuttuvaa
ja et ajatuski susta saa mun huulet puutumaan,
mä tiedän – mikään ei saa meitä muuttumaan,
enkä saa sua tylsään elämääni juuttumaan.
– Noora
nyt soi: Stig – Vihellellen
fiilis: ihan normisettii
onnellisuus, random, runomikälie, ystävät