Mun huulet kaartuu kiltisti hymyyn,
mut pisin mieltäni kiroon sua lyttyyn,
kysyt mitä kuuluu ja mä vastaanki niin kauniisti,
vaik tekiski mieli jakaa mun tunteita auliisti.
Siks sä voit kai väittää et mul on naamoja kaks,
mut omias sun ei tarvii tuoda mun katteltavaks.
Oon kuullu sun jutut selkäniki takaa,
tää on pieni kylä, tääl paskapuheit vaikee on salaa,
oon niis se sadun kummajainen,
ilkee ihminen ja koko kylän painajainen,
joten mieti sun puukkojas mun selässä,
niitä on mahdoton sieltä enää repästä.