Päivän kuva, hyvä kuva. Kannatan kaikille muillekki! K pelästy mun viimesintä päivitystä mun alkavasta läheisriippuvaisuudesta, mut nyt on kyllä niin päinvastanen olo että huhhuh.
On vain minä ja mun tunnevammat,
Yksinäinen reitti ja se tie mun on kuljettava.
Tavaks tullu testaa pään kovuutta seinällä,
Iso sydän rinnas mut varustettu reiällä.
Mut mä annan sen sykkii,
Kunnes löydän toisen synkkaa sen rytmiin.
Mä annan, mä annan sen sykkii.
Ei kukaan pysy vahvana yksin.
Mä en jaksa olla enää vahva. Mua kiukuttaa. Onneks loma alkaa perjantaina, oon niin väsyny kaikkeen. Mul ei oo vielä rahaa lähtee hukkaan. Mut ajattelin oikeesti et vois kadottaa ittensä johonki mökille tai johonki viikoks! 🙂 Täytyy kattoo, ku pitäis vissii elää ens kuu jotenki järkevämmin. Ilman että tuhlaan taas kaikki rahat ekan kymmenen minuutin aikana palkkapäivänä ja elän lopun kuukautta ihmetellen että mitäs vittua, käyttäen mun säästöjä ja luottotiliä. Ei ei ei. Nyt tää paska saa riittää. Koska oon kyllästyny siihen että mä oon se joka pelastaa kaikki muut. Tottakai mä jeesaan, just lainasin yhdelle tutulle huimat seittemän euroo että hän sai tupakkaa ja koiralle ruokaa. Raha ei TODELLAKAAN oo se tärkein asia tässä maailmassa. Mut musta on alkanu tuntumaan, et mä oon tärkee joillekki vaan koska oon ku kävelevä pankkikortti? 🙁 Viikko pitäis vielä elää ja tilillä on jotain naurettavia pikkusummia! Ja haluaisin koooovin paljon juomaan lauantaina, ollaan suunniteltu työporukalla viihteelle lähtemistä jo iät ja ajat! Kerranki ku sattuis sopiva väli ni kellään ei oo rahaa. Kai vaan pitää vetää kunnon pohjat kotona, ottaa piilopullo mukaan ja suunnata lähimpään räkälään. 😀 Niin toivoin hyvää palkkaa, mut en tajunnu et palkanlaskija jäi lomalle ennen ku ehti laskea mulle megasuuria summia mun ylitöistä, mur! 🙁
Mul on joku helvetin sädekehä pään yllä. Tottakai, mä oon se ihana kiltti Noora joka aina auttaa ku on tarvis. Itsestäänselvyys. ”Voiks sä heittää mul kympin et saisin hiusvärin?” ”Voiks sä äkkii käyd meil ja tul sit tähä takasin?” ”Viittiks maksaa meil uuden modeemin?” ”Voiks lainata tietokonetta pariks päiväks?” Voisin vaikka yrittää parantaa tapani ja miettiä kerranki itteäni ensin. Siinäpähän sit miettivät et miks mä oon niin outo 😀 Rahojen lisäks multa lähtee pian järki. Oon se jolle kaikki kertoo hmm, mm kaiken? Yritä siinä sitte kuunnella kaikkien murheita ja olla jotenki puolueeton ku jokanen suoltaa oman tarinansa samasta jutusta? ”Talk to the hand course the face won’t listen.” niinku yks homomies sano lauantaina Turussa jossain pippaloissa! Se oli kyllä ihana! 🙂 Meil synkkas jotenki tosi hyvin, oon aina halunnu tollaisen miespuolisen tutun x)
Muuten viikonloppu ei ollutkaa yhtä suurta menestystarinaa. Oltiin tosiaan Turussa kaverinkaverin synttäreillä ja voi jessus siellä oli ihan eri meininki ku täällä tuppukylässä! Ihmisiä oli aluks niin hitosti ettei tienny mihin ois ee istunu! Ja kaikki sekasin ku seinäkellot… Jee, kivaa olla siinä sit kuskina vaan! Ku ilmasta viinaaki, nyyh. Sit ku väki väheni ja meno rauhottu ni siel sai jopa juteltuu mielenkiintosten ihmisten kanssa! Ja löytyhän sieltä loppue lopuks silmäniloaki 😉 Mulle sanottiin et siel on paljon hyvännäkösii sinkkumiehii, mut en kyllä bongannu ku tasan sen yhden! :”’D Tultiin sieltä joskus yöllä pois ja suuntasin meiän paikallisiin päin. Se meniki sit ihan sekoiluks. Mun kaveri alko itkemään, toinen lohdutti ja me loput neljä paettiin yläkertaan ku ei oikein tiedetty mitä oltais tehty! Oli kyl toisaalta ihana nähdä yhtä kaveria tooooosi pitkästä aikaa <3 Sillä oli mukava ”uus” tyttöystävä ja mun mielest meil klikkas aika hyvin ku puhuttiin tatuoinneist ja kaikesta :—-)
Nojoo. Siitä sitte sain sen porukan kotiin. ”Pienenpienen” hermojen menettämisen ja kihahtamisen jälkeen suunnattiinki seuraavan porukan kanssa Huittisiin pelastamaa pulaan joutunutta. Aivan helvetin mahtaviin uusiin ihmisiin tuli taas tutustuttua, mut jatkuva auton ajaminen, selkäkivut ja 33 tunnin valvominen ja miehet jonossa ”Noora sitä, Noora tätä, Noora moi moi moi!” -puheet vei loppue lopuks kokonaan mehut meikäläisestä. Ja hermot. Ne vasta kireellä oliki. Sunnuntai-maanantai yö meni jotenkuten nukkuessa ja aamuvuoron jälkeen (useita tunteja myöhemmin toki) suuntana oliki Helsinki-Vantaan lentokenttä! Haukku on ollu ny pari päivää turvallisesti Suomen maassa! Aluks oli sellasta jännäpissailua, eikä kotikoiran elkeet nyt todellakaan oo vielä hallussa – mut eteenpäin mennään lujaa vauhtia ja ihmeellisen hyvin on silti sujunu! Oon saanu itelleni aikamoisen sirkuskoiran… just yllätin sen keittiön pöydältä, jonne se oli tuolin kautta hypänny! 😀 Välillä vauhti-Viuhti vois rauhoittuakin! Nyt se nukkuu kiltisti tuossa sohvalla työpaikalla, ku mä istun kirjoittamassa tätä, täällä yövuorossa. Enää nää kaks yövuoroa ni sit on kuulkaa loma <3 Huomaan yllättäen, että oon tätä kirjottaessani piristyny kummasti, eikä ketuta enää ees rahanmeno ja sädekehä.
Pitkääki pidemmän päivityksen teille rakkaudella väkertänyt; Noora
nyt soi: Avicii – Wake me up
fiilis: sekava
karvakuonot, ketutus, party, ystävät
