yhdel en oo olemassa,
toisel pelkkä objekti,
kolmas mamman poikana,
neljäs liian kaukana,
mut en mä oo ilkee – en mä pyöritä niitä,
en vaan tiedä et mitä hittoa tehdä?
ei pitäis tyytyy siihen ympyrään,
mis kaik’ on vähän kallellaan,
kun voi isommista kuvioista lähtee oikeet hakemaan.
mut se on pirun vaikeet – kaikissa on puolensa, kaikilla on juonensa;
yks on vaan niin ihana, en voi sille mitään
toinen saa mut nauraan, mut siit ei tuu sen enempää
kolmas on kiltti ku enkeli, kohtelen sitä ku roskaa,
neljäs tietää miten puhutaan, mut en näe sitä koskaan,
viidenneksi jonossa ei oo päässy vielä kukaan,
mut koko listan vois pyyhii vaik historiaan.
koska kuten meressäki kaloja,
on tääl Suomes ihan kelvollisii kundeja.
kattoo miten onnistun, kuinka kauaks aikaa jään,
tähän paikoilleni miettimään, tähän paikoilleni miettimään,
et josko kuitenkin, löytäisin sen sadun prinssin,
lähempää kuin uskonkaan,
jospa joku kyntensä paljastaa,
jospa joku listan kärkeen kurkottaa.
