Oon handlannu asiat taas niiiiiin hyvin. Mut ei hätää, ennen ku kaikki räjähtää käsiin ni meitsi pötkii pakoon Helsingin lähelle. Enemmän tai vähemmän tärkee ystäväni A sanois varmaan tässä kohdassa, et Porvoo ei oo ees lähellä Helsinkii. Maalaisjuntin oli pakko googlettaa – onhan niillä välimatkaa jopa noin 50 kilsaa. Eli kyllä, Porvoo on Helsingin lähellä! Ja Porvooseen mun matkani käy. Jos käy, ellen eksy matkalla… Mun navigaattorista on latausjohto rikki, että en tiiä millon siitä pamahtaa akku tyhjäks. Sit oonki kuset puntissa ja hukassa keskellä suurta maailmaa. A sano kyllä et sinne on ihan helppo ajaa, mut kattellaa! En tiiä kuinka kauan oon paossa pahalta maailmalta. Ehkä yhden yön. Ehkä kaksi. Ei olla ees sovittu mitään muuta varmaa ku, että…..
MÄ PÄÄSEN LINTSILLEEEEE!!! Tai noh. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan nii mikään ei oo varmaan. Mut tapan A:n katseellani jos en pääsekkää sinne!
En oo käyny Linnanmäellä sen jälkeen ku oon ollu joku 6-vuotias vaahtosammutin. Ainoo muistikuva siitä reissusta on kilokaupalla hattaraa ja teekupeissa ajelu. Olin niin nuori (tai siis pieni/lyhyt/pätkä/kääpiö) etten varmaan ois ees päässy mihinkään ihmeempiin. Mutta nyt – muahhahahahaa. Aattelin syöttää A:lle kilokaupalla hattaraa ja raahata sen teekuppeihin, ku se on kuulemma ainoo laite missä sen tulee paha olo 😀 Alkoholi ei oo ainoo asia millä saa päänsä sekasin! 🙂 Mulla on nyt jo hyvä fiilis siitä, että pääsen täältä draaman keskeltä pois. Rakastan ihan yli kaiken asua täällä tuppulassa, mut välillä on ihan hemmetin hyvä päästä pois. Ja se välillä on nyt! Oon tällä hetkellä yövuorossa. Huomenna aattelin vielä napata itteetäni niskasta kiinni ja kääntää takapihan mullinmallin. Koska jos ja kun joku tsiikailee mun takapihalle ei todellakaan usko että mun kämpässä ees asuu ketään… Kattoo nyt taipuuko kädet ottamaan sieltä niskasta kiinni! Huomista ja viikonloppua odotellessa! 😉
Täs viel tää mun takapiha. Eiku:
-Noora
nyt soi: Haloo Helsinki! – Kokeile minua
fiilis: innostunut!!
//EDIT: Mun innostus laski just äsken ku tajusin noita Linnanmäen nettisivuja lukiessani, et siel on joku Rolle-pelle kiertelemässä joka päivä klo 14-18! Sen on parempi pysyä kaukana musta tai käytän mun salaisii ninjakungfu-taitojani siihen! 😀 Oon tramatisoitunu, kiitos kuuluu sille paskalle jota ilmeisesti kutsutaan viihteeksi. Ja mikä pahinta – yhtä traumanaiheuttajaa voi kutsua jopa lastenohjelmaksi…
kuvapläjäys, onnellisuus, random, ystävät